Suchergebnisse

The focus of this doctoral dissertation is the concept of authenticity applied to Sámi tourism. The main aim was to investigate how authenticity has been conceptualised in tourism research and how it related to the use of labels in Sámi tourism. The Sámi Indigenous population have engaged in tourism activities for decades and the outcomes have been mixed. While tourism has been a source of extra income and a way to convey Sámi culture(s), it has also resulted in stress, cultural commodification, and disturbances. Furthermore, tourism can also be a negative force from the perspective of different aspects of sustainability. Due to these factors, this dissertation has sought to analyse authenticity and the role of labels in order to make recommendations regarding Sámi culture(s) in the context of tourism. Furthermore, an alternative conceptualisation of authenticity as a theoretical contribution to tourism scholarship is introduced. Authenticity is a concept that has developed in different directions in tourism research. Approaches to authenticity based on 'objectivity', or alternatively on the tourists' subjective experiences are seen as two extremes, since the basis is either completely subjective or it requires a strict division between 'authentic' an 'inauthentic'. A niche in tourism research has proposed for authenticity to be a negotiation between different dimensions, which is the specific area analysed in this dissertation. Consequently, authenticity is conceptualised as a compromise between the different subjective dimensions of Sámi culture(s) along with historical, political, and socio-cultural aspects. Such a conceptualisation allows for the negotiation of criteria to create a label to protect Sámi culture(s) as well as to promote sustainability. Through such a conceptualisation the Sámi can argue from a standpoint of truth. When everything is reduced to subjective experiences and discourse, it is not possible for one position to be more valid than another. This also allows for the Sámi to counter dominant tourism discourse, which is mainly based on exoticism, Othering and stereotypes. This is also a more bottom-up approach in which 'authentic' versus 'inauthentic' is not a strict dichotomous division, but rather the result of a dialogue. This dissertation is based on five publications. Two are conceptual and pertain to the role of labels in tourism research and the conceptualisation of authenticity as a compromise. In the latter, the conceptualisation of Sámi culture is based on a critical realist term called 'concrete universals'. This word encompasses culture as a series of subjective manifestations that have a connection: a universal component. Culture as concrete universals allows for subjective interpretations as well as a connection that brings such interpretations together. Critical realism is a realist emancipatory approach which postulates the existence of one single reality. However, epistemologically, critical realism supports different views on reality and such viewpoints are very important. The critical realist methodological framework employed in this dissertation is the DEA, which stands for diagnosis, explanation, action. First the phenomenon is thoroughly investigated, theories are evaluated and, if necessary, discarded. In the final phase, action, changes are suggested for the situation under study. The framework has also an iterative phase of correction, in which changes can be made to reflect the collected data. The three empirical publications are based, respectively, on a critical discourse analysis of Sámi tourism websites, an interview study, and a content analysis of tourism brochures. Marketing material has been found to be influenced by the general tourism marketing discourse portraying the Sámi and other Indigenous populations as primitive, unchanged, and connected to nature. However, Sámi culture(s) is also portrayed as modern and in constant development. The interview data also showed a focus on nature and sustainability, which has been analysed from the viewpoint of ecotourism. ; Tämän väitöskirjan keskiössä on autenttisuuden käsite saamelaismatkailuun sovellettuna. Päätavoitteena oli tutkia, kuinka autenttisuutta on käsitteellistetty matkailututkimuksessa ja miten se suhteutuu erilaisten sertifikaattien käyttöön saamelaismatkailussa. Saamelaiset ovat olleet mukana matkailutoiminnassa vuosikymmenien ajan, ja tulokset ovat olleet vaihtelevia. Vaikka matkailu on ollut lisätulon lähde ja tapa kertoa saamelaiskulttuurista, se on myös johtanut stressiin, kulttuuri(e)n kauppatavaraksi muuttumiseen ja häiriöihin. Lisäksi matkailulla voi vaikuttaa kielteisesti kestävyyden eri ulottuvuuksien näkökulmasta. Näistä syistä johtuen tässä väitöskirjassa on pyritty analysoimaan autenttisuutta ja sertifikaattien roolia tavoitteena antaa suosituksia koskien saamelaiskulttuuria(-eja) matkailun kontekstissa. Lisäksi teoreettisena kontribuutiona esitetään vaihtoehtoinen tapa käsitteellistää autenttisuus matkailututkimuksessa. Autenttisuus on käsite, joka on kehittynyt eri suuntiin matkailun tutkimuksessa. Lähestymistavat, joissa autenttisuus perustuu "objektiivisuuteen" tai vaihtoehtoisesti matkailijoiden subjektiivisiin kokemuksiin, nähdään autenttisuuden kahtena ääripäänä, koska perusta on joko täysin subjektiivinen tai se vaatii tiukan jaon "autenttisuuden" ja "epäautenttisuuden" välille. Jotkut matkailututkijat ovat ehdottaneet autenttisuuden olevan neuvottelu eri ulottuvuuksien välillä, jota tämä väitöskirja keskittyy analysoimaan. Tämän analyysin seurauksena autenttisuus on käsitteellistetty kompromissiksi erilaisten subjektiivisten ulottuvuuksien välillä saamelaiskulttuur(e)issa huomioiden historialliset, poliittiset ja sosiaalikulttuuriset tekijät. Tällainen käsitteellistäminen antaa mahdollisuuden neuvotella perusteista, joilla voidaan luoda sertifikaatti suojelemaan saamelaiskulttuuria(-eja) sekä edistää kestävyyttä. Tällaisen käsitteellistämisen kautta saamelaiset voivat vedota perusteluissaan totuuteen. Kun kaikki on pelkistetty subjektiivisiksi kokemuksiksi ja diskurssiksi, ei ole mahdollista, että yksi näkökulma on pätevämpi kuin toinen. Vaihtoehtoinen käsitteellistäminen antaa saamelaisille mahdollisuuden kohdata hallitseva matkailun diskurssi, joka perustuu pääasiassa eksotisointiin, toiseuttamiseen ja stereotypioihin. Kyse on enemmän alhaalta ylöspäin -lähestymistavasta, jossa autenttisuus verrattuna epäautenttisuuteen ei ole tiukka kahtiajako vaan ennemminkin vuoropuhelun tulos. Väitöskirja perustuu viiteen julkaisuun. Kaksi julkaisua on käsitteellisiä. Ne koskevat sertifikaattien roolia matkailututkimuksessa sekä autenttisuuden käsitteellistämistä kompromissina. Viimemainitussa saamelaiskulttuurin käsitteellistäminen perustuu kriittisen realismin ajatukseen konkreettisista universaaleista. Kulttuuri käsitetään sarjaksi subjektiivisia ilmentymiä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa: niillä on jokin yhteinen, universaali komponentti. Kulttuuri konkreettisina universaaleina mahdollistaa niin subjektiiviset tulkinnat kuin myös yhteyden näiden tulkintojen välillä. Kriittinen realismi on realistinen ja emansipatorinen lähestymistapa, joka olettaa, että on olemassa yksi todellisuus. Kuitenkin epistemologisesti kriittinen realismi kannattaa eri näkemyksiä todellisuudesta, ja tällaiset näkökulmat ovat erittäin tärkeitä. Tässä tutkimuksessa kriittisen realismin menetelmien viitekehyksenä käytettiin DEA:ta, joka tarkoittaa diagnoosia, selitystä ja toimintaa: Ensiksi ilmiö tutkitaan läpikotaisin, sitä koskevat teoriat arvioidaan ja, jos tarpeellista, hylätään. Viimeisessä vaiheessa eli toiminnassa ehdotetaan muutoksia tutkittuun tilanteeseen. Viitekehyksessä on myös toistuva korjauksen vaihe, jossa voidaan tehdä muutoksia kerätyn aineiston pohjalta. Kolme empiiristä julkaisua perustuvat tässä järjestyksessä kriittiseen diskurssianalyysiin saamelaismatkailun internet-sivuista, haastattelututkimukseen sekä matkailuesitteiden sisällönanalyysiin. Matkailun yleisen markkinointidiskurssin havaittiin vaikuttavan analysoituihin markkinointimateriaaleihin. Se esittää saamelaiset ja muut alkuperäiskansat primitiivisinä, muuttumattomina ja luonnonyhteyden säilyttäneinä. Toisaalta saamelaiskulttuuri(t) esitettiin myös modern(e)ina ja jatkuvasti kehittyvä(i)nä. Lisäksi haastatteluaineisto osoitti keskittymistä luontoon ja kestävyyteen, mitä analysoitiin ekomatkailun näkökulmasta.